keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Nykytilanne

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, käytin pari viikkoa sitten sunnuntaipäivän itsetutkiskeluun. Olen tilanteessa, jossa huomaan keskittyneeni vuosikaudet pelkästään työhön ja unohtaneeni oman elämäni kokonaan. Töissä on ideoita, tavoitteita ja visioita, kotiin tullessani illat menee lähinnä telkkarin tai tietokoneen edessä. Haaveilen taloudellisesta riippumattomuudesta ja luen miten toiset ovat saavuttaneet tavoitteensa tai miten muiden matka sitä kohti on menossa.

Kerroin pojalleni joskus miettineeni aloittavani youtube videoiden tekemisen. Hän kysyi: "miksi et sitten aloita niitä tekemään?". Viaton kysymys, mutta se on kummitellut mielessäni pitkään. Miksi en sitten tee asioille mitään? Tähän voisi listata erittäin monta tekosyytä, mutta yritän vältää niitä ja olla itselleni rehellinen. Olen jumahtanut mukavuusalueelleni, en haasta itseäni, tai mietin että aloitan "sitten kun...". Tyydyn siis nykytilanteeseen, vaikka elämässäni olisi paljon asioita joiden toivoisin paranevan.

Kirjaan itsetutkiskelussa elämäni suurimmat onnistumiset ja epäonnistumiset. Mietin mistä olen ylpeä ja mitä kadun. Viimeisenä kirjaan mitä haluaisin saavuttaa sekä muutaman idean, miten voisin tavoitteet saavuttaa. Kirjaan ylös kaikkein mitättömimmiltäkin tuntuvat asiat, kuten myös mahdottomilta tuntuvat. Päätän astua ulos epämukavuusalueeltani ja tehdä asioiden parantamisen eteen kaikkeni niiden saavuttamiseksi.

Epäonnistumisiani kirjatessa huomaan, että usein olen tavoitellut liian paljon liian nopeasti. Mikäli haluan tavoittaa jotain suurta ja kestävää, pitää lukuisten pienempien asioiden olla ensin kunnossa. Syön ja nukun tosi huonosti ja epäsäännöllisesti. En hoida fyysistä kuntoani. Talousasioihini jaksan keskittyä maksimissaan 3kk kerrallaan. Hyppään suoraan iloa ja rentoutusta tuottaviin asioihin. Tosin en pysty näistä iloa tuottavista asioista täysillä nauttimaan, koska fyysinen, henkinen ja taloudellinen hyvinvointi on vaatimattomalla tasolla.

Huomaan tarvitsevani elämääni tavoitteita joita tavoittelen määrätietoisesti. Isoja tavoitteita joita kohti kuljetaan pitkään, mutta myöskin pieniä välitavoitteita, jotka parantavat elämän osa-alueita ja tukevat isomman tavoitteen saavuttamista. Onnistuminen välitavoitteissa palkitsee ja auttaa tsemppaamisessa. 

Jaan oman hyvinvointini neljään eri osa-alueeseen: henkinen, fyysinen ja taloudellinen hyvinvointi sekä iloa/rentoutusta tuovat asiat. Päätän että kirjaan joka kuukausi itselleni ylös vähintään yhden parannettavan asian joka osa-alueesta, teen suunnitelman miten parannusta tavoittelen ja pakotan itseni astumaan pois mukavuusalueeltani. Kuukauden lopussa arvioin onnistumiset ja epäonnistumiset ja päätän, otanko toimintatavan viikkorytmiini mukaan. Elämäni suurimmista saavutuksista huomaan että pakottamalla itseni kokeilemaan uusia asioita ja toimintatapoja, voi saada aikaan odottamattomia tuloksia.

Kuukausitavoitteista teen oman postauksen, mutta tämän hetken isompi tavoite on saavuttaa taloudellinen riippumattomuus 50 vuotiaana 13 vuoden päästä vuonna 2031. Toinen isompi tavoite on oman blogin ylläpito tavoitteiden saavuttamisen tueksi. Tällä hetkellä velkaa ja muita maksuja on n. 14'000€. Minulla on sijoitusasunto, jossa velkaa on n. 93% asunnon ostohinnasta jäljellä. Tileillä rahaa ja sijoituksia muutama satanen. Bruttopalkka on 3'300€/kk ja sijoitusasunnon bruttotulot 614€/kk

Näistä lähtökohdista aloitan blogini, jonka tarkoitus on kertoa tarinani matkasta kohti taloudellista riippumattomuutta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti